Mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa

Kirjoitin mielipidekirjoituksen liittyen viime aikoina esillä olleeseen ja itselleni tärkeään aiheeseen, nimittäin tilapäisenä sosiaalityöntekijänä työskentelevien kelpoisuusehtoihin ja nostin esiin vaihtoehtona kehittää sosiaalihuollon ammattihenkilöiden välistä työnjakoa. Länsi-Uusimaa-lehti julkaisi kirjoitukseni 13.10:

Jatkossa sosiaalityöntekijänä saattaa toimia henkilö, joka ei tule edes valmistumaan sosiaalityöntekijän ammattiin, jos esitys sosiaalihuollon ammattihenkilölain 12 § muuttamisesta tulee voimaan. Käytännön kokemusta ja ammattitaitoa sosiaalityöntekijän tehtäviin ei voi kuitenkaan saavuttaa avoimen yliopiston opinnoilla tai muulla kuin sosiaalityöntekijän työkokemuksella.

Ehdotus on huolestuttava erityisesti asiakkaiden näkökulmasta. Sosiaalityöntekijän tehtävässä käytetään merkittävällä tavalla julkista valtaa, ja päätöksenteolla voi olla merkittäviä ja pitkäkestoisia vaikutuksia yksilöihin, perheisiin ja heidän elämänkulkuunsa sekä yksilön perusoikeuksiin.

Esityksessä mainitaan perustuslain 18 § mukaisesta oikeudesta työhön ja elinkeinoon, mutta oikeus työhön ja elinkeinoon ei voi koskaan mennä asiakkaiden tai potilaiden oikeusturvan ja sosiaalihuollon tai terveydenhuollon laadukkaan toteutumisen edelle, oli sitten kyse esimerkiksi sosiaalityöstä tai lääketieteestä. Erityisesti kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeusturva on uhattuna esityksen myötä.

Sosiaalihuollossa tarvitaan ehdottomasti sekä sosiaalihuollon ammattikorkeakoulututkinnon että sosiaalityön maisteritutkinnon suorittaneita, mutta ratkaisu sosiaalityöntekijäpulaan ei ole koulutusvaatimusten lieventäminen, vaan sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työnjaon kehittäminen siten, että ammattiryhmien paras osaaminen valjastetaan niihin tehtäviin, mihin koulutuksen tuottama osaaminen antaa parhaimmat valmiudet.

Ei ole myöskään perusteltua arvioida yhden soten ammattiryhmän osalta kelpoisuusehtoja erikseen ennen soten ammattihenkilölakien kokonaisuudistusta, sillä sosiaalityöntekijät eivät ole ainoa soten ammattiryhmä, joista on pulaa. Sosiaalityön asiakkaiden ääni tosin on hiljaisempi kuin terveydenhuollon, koska monella heistä ei ole voimavaroja tuoda ääntään kuuluviin. Kelpoisuusehtojen alentamisen sijaan voisi lisätä aloituspaikkoja sosiaalityön pääaineopintoihin avoimen väylän kautta hakeville, esimerkiksi sosionomeille, joilla on avoimen yliopiston opintoja sosiaalityöstä takana ja jotka ovat saattaneet hakea useamman kerran pääaineopiskelijaksi yliopistoon, mutta eivät ole päässeet kiintiön pienuuden vuoksi.