Yhteistyön kehittäminen ja ylläpitäminen on ykkösasioita hyvinvointialueilla

Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä, missä tilassa sosiaali- ja terveydenhuolto ovat tällä hetkellä. Asiaa voisi lähestyä monesta näkökulmasta, mutta nyt näkökulmani on yhteistyö. Yleisesti tiedossa on, että yhteistyö on moneen asiaan avain. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö on asiakkaan ja potilaan etu, mutta myös molempien sektorien työntekijöiden.

Erityisen hankalia tilanteita ovat ne, missä asiakkaan asiasta ei ole kenelläkään kokonaisvastuuta tai tilanne, missä asiakas tai potilas saa ensin jykevämpiä palveluja, mutta niiden loputtua tippuu ulkopuolelle palvelujärjestelmässä sen sijaan, että kevyemmät palvelut olisivat tukena siihen saakka, kun palvelujen tarvetta ei enää ole. Näille asioille on tehtävä jotakin ja vieläpä niin, että toimivat ratkaisut jäävät todellakin käyttöön, ettei tarvitse aina aloittaa alusta miettimään samoja asioita ja niihin ratkaisuja. Käsitykseni mukaan toimivia ratkaisuja on aiemminkin löydetty ja ollut käytössä, mutta jostakin syystä välillä ne jäävät kuitenkin unholaan ja poistuvat käytöstä.

Yhteistyön kehittäminen on minulle ollut aina ammatillisesti tärkeää. Nykyisessä työssäni saan tehdä sitä paljon. Myös aiemmissa sosiaalityön tehtävissäni minä olen ollut aina se henkilö, joka on aina valmis kehittämään yhteistyötä - tai luomaan sitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että yhteistyöllä saavutetaan enemmän kuin yksin tekemällä. Yhteistyössä on kehittämisen paikkoja niin sosiaalihuollon keskinäisessä yhteistyössä kuin terveydenhuollon keskinäisessä yhteistyössä sekä tietysti näiden välisessä yhteistyössä.

Mielestäni se on fakta, että monessa yhteistyössä haasteena on se, ettei tunneta toisen työtä. Ei tiedetä mitä työtehtäviä toinen tekee, mitkä ovat työn rajat, mistä missäkin palvelussa päätetään, työntekijöiden roolit ovat epäselvät ja niin edelleen. Se on monesti pysäyttävää, koska esimerkiksi säännöllisillä yhteistyötapaamisilla ja yhteistyörakenteilla asia saattaisi korjaantua. Säännöllisellä tarkoitan sitä, että yhteistyöpalavereja ylläpidetään silloinkin, kun yhteistyö vaikuttaa toimivan. 

Lisäksi eri kunnissa ja kaupungeissa on hyvin erilaisia käytäntöjä sekä organisaatiorakenteita. Käytännössä organisaatioiden, missä yhteistyötä tehdään, tulee olla yhteistyön sallivaa mahdollistava. Yhteistyölle tulee olla aika ja paikka.

Useimmiten samat tekijät, jotka edistävät yhteistyötä ovat myös niitä, jotka estävät sitä - ja toisinpäin. 

- Olen tehnyt yhteistyöhön liittyen myös sosiaalityön opinnäytetyön yhteistyötä edistävistä ja yhteistyötä estävistä tekijöistä. Alla tiivistettynä ajatukseni yhteistyön onnistumiseksi:

1. Yhteistyölle tulee olla aika, paikka ja resurssit. Tapaamiset on hyvä suunnitella etukäteen siten, että niille on varmasti aikaa.
2. Yhteistyö vaatii organisaation ja johdon tukea. Organisaatiokulttuurin on oltava yhteistyön salliva.
3. Vuorovaikutukseen tulee panostaa kaikilla yhteistyön tasoilla, niin horisontaalisesti kuin vertikaalisesti sekä organisaatiorajojen yli. Vuorovaikutuksen tulee olla avointa, tasa-arvoista ja luottamusta tukevaa.
4. Yhteistyön osapuolet tulee osallistaa yhteistyöhön sekä tutustuttaa toisiinsa.
5. Organisaation tulee huolehtia, että kaikki yhteistyön osapuolet ovat tietoisia kaikkien osapuolten työtehtävistä sekä käytettävissä olevista resursseista.
6. Toimintaroolit ja -käytännöt sekä työn kohde ja vastuualueet sekä kunkin yhteistyötoimijan asiantuntijuus tulee selkiyttää ja keskustella tai neuvotella auki. Nämä on hyvä kirjata.

Iloitsen siitä, että tällä hetkellä osana Tulevaisuuden sote-keskus-hanketta mietitään yhteistyössä SO:n ja TE:n kanssa asiakkaiden ja potilaiden palvelupolkuja. Näistä esimerkkinä paljon palvelua tarvitsevien asiakkaiden palvelupolku sekä moniammatillisten asiakassuunnitelmien kehittäminen. Toivon, että löydettävät hyvät ratkaisut otetaan hyvinvointialueilla käyttöön ja niihin myös sitoudutaan.